2013

Pian alkaa olla se aika vuodesta kun sosiaaliset mediat täyttyvät "2014 please be awesome"
no tätä samaa jauhetaan joka vuosi, mutta onko se seuraava vuosi ikinä edellistä parempi?

Joka vuosi on uudet onnenhetket ja uudet pettymykset. Kun muistelen mun edellisiä vuosia nii voin sanoo et on jakautunu kaikki aika tasaisesti.
 2013 oon kokenut asioita joista tuun aina olemaan katkera. Mutta oon myös kokenu tosi paljon ilon hetkiä.
 Mun ystävistä tulee päivä päivältä tärkeämpiä ja oon alkanu tunnistaa ihmisiä joita mä en elämääni tarvitse. Ellistä ja mun kummitädistä oon saanu tukea jota en oo keneltäkään muulta saanu.

Multa on rikkoutunut pumpulinen lapsen maailmankuva. Kaikki ei oo täydellistä.
Oon oppinu kapinoimaan asioita vastaan jotka on mun mielestä väärin.

ens vuodesta tulee erilainen mutta en usko että edellistä parempi.
mä uskon tasapainoon.
ei ole hyvää jos ei ole pahaa.
jos tulee parempaa tulee myös huonompaa.

hyvää tulevaisuutta kaikille!

kuntopostaus-vlog

juu pitää vissiin lopettaa tos kameras ton näytön käyttö ku tuijotan sitä koko ajan.. 

kommenttia tack :>

VLOG! vihdoin!

http://www.youtube.com/channel/UCxbJuHv1NhESZdH4m9SyzJw

eli linkki meidän kanavalle! toivottavasti tykkäätte :3

Elämän pysäyttäviä tapahtumia

Tuli tosta eeddspeaksin videosta mieleen että voisin itekkin puhua aiheesta (voit katsoa ko. videon tästä)


Elikkäs siis. on tullu monta kertaa oltua lähellä kuolemaa mutta yks on jäänyt oikeesti tosi syvästi mieleen.

2008, huhtikuu. Oltiin ajamassa Järvenpäästä kotiin, mun uuden koiran kanssa. Olin onnellisin pikkutyttö ikinä, mä olin saanu mun ekan koiran. Veeti oli mun sylissä ja se alkoi vinkua. Äidin kanssa päädyttiin pysähtymään Riihimäen ABC:llä että se sais jaloitella. Mä jäin koiran kanssa ulos ja äiti meni hakemaan juomista.

Jatkettiin matkaa ja kuunnetiin radiota.

Kun oltiin just ohitettu Tampere, uutisissa sanottiin että Riihimäen ABC:llä on ampumavälikohtaus. En muista enää miten juttu meni tarkalleen, mutta mä olin tunnin päässä sellaisesta tapahtumasta jossa olis voinut käydä pahasti.

Mä olisin voinut olla siellä.

Entä jos äiti olis lähteny töistä tuntia myöhemmin?

Entä jos ois ajettu harhaan jossain ja tultu sinne tuntia myöhemmin?

Pelottaa ajatuskin.

Yks mun elämäni parhaista päivistä olis voinut muuttua mun elämäni hirveimmäksi.


Näitä tilanteita ei osaa ajatella jos ei joku vähän potkaise miettimään että olisko jossain paikkaa elämää ollut hetki jossa olis voinu käydä huonosti.

tää oli mun -läheltä piti- hetki.

miettikää omaa elämäänne ja pohtikaa onko joku kamala juttu hipaissut läheltä muttei ihan ole osunut?

Tubemiitti

Äää rinski kiittää aivan hemmetin mahtavasta lauantaista kaikkia tubemiitissä olleita!!!

ei näin.

mun piti ruveta vloggaamaan.

EN MUUTEN VARMASTI ENÄÄ.

oon täs viimeaikoina iskeny kättä takaraivosta läpi joillekkin vlogeille nii monta kertaa että huhhu.

ei kamala. ei ei ja vielä kerran ei.

Miettikää oikeesti lapsukaiset millasia videoita julkaisette itsestänne!

ensinnäkin se kunnon kamera ja kunnon kuvaus. PITÄKÄÄ SE KAMERA PAIKALLAAN

toiseksi tunnen palavaa halua polttaa kaikki jotka kuvaavat vloginsa WEBKAMERALLA

kolmanneksi KETÄÄN EI KIINNOSTA ETTÄ SÖIT SEN ANNUKKA-LEENAN KANSSA JÄÄTELÖÄ TORILLA. PUHU JOSTAIN JOSSA ON JÄRKEÄ.

lähden tästä nyt keräämään adressia että youtubeen pitäisi olla kypsyyskoe.

ei mulla muuta.

kommentoikaa asiaa, en varmasti ole yksin hermoromahdukseni kanssa.

Feel it.

Sammuta valot
Laita silmät kiinni
Mitä tunnet?

Lämpöä ja kauneutta?
Rakkautta ja uskoa?
Musertavaa surua?

Mä tunnen vähän kaikkea.
Mä tunnen rakkautta.
Mä tunnen pelkoa.
Mä tunnen epävarmuutta.

Mun rakkaus kohdistuu elämään ja ihmisiin.
Mun pelko on menettämisen pelkoa.
Mun epävarmuus taas kohdistuu muhun itseeni.

Tää ei ole teiniangstia.
Tää on sitä että alkaa miettiä.
Mulla on ihmisiä joista mä välitän niin paljon että mulla on tamppooni perseessä poikittain, jos en puhu niille tai nää niitä.
Mä pelkään menettää ihmisiä joita en oo vielä edes saanut mun elämään.
Mä oon epävarma kaikesta itessäni.

Riitänkö mä?
Oonko mä hyvä näin?
Mikä minussa on vikana?
Miksi mä toimin näin?
Miks mä ajattelen näin?

Jos ihmiset sanoo että mä oon kaunis,
Voinko mä luottaa siihen?

Mun ystävistä suuri osa tietää kuinka paska itsetunto mulla on..
Yrittääkö ne vain vakuutella mua?

Miten maailma näkee mut?
Miten joku sellainen näkee mut, jonka haluaisin näkevän mut hyvänä?
Jos haluan jonkun näkevän mut kauniina ihmisenä, voinko auttaa sitä katsomaan mua oikein?
Tän jatkuvan epävarmuuden takia mä olen arka.
Multa jää monet asiat sen takia haaveen tasolle.
Sen eteen mitä haluaa eniten on oltava valmis riskeeraamaan kaikki.

Keskellä liikenteen
En  tiedä minne mä meen.
~pistepiste